Mitä tai millaista on lumonilainen projektitoiminta?

20. toukokuu 2021

”Ei kestä takalisto merivettä!” Näin lakonisesti lausahti vuosia sitten muuan, suuren suomalaisen rakennusliikkeen hankintapäällikkö. Tämä oli hänen vastauksensa lasitustarjoukseemme, jonka olimme tehneet erästä isoa uudiskohdetta varten. Aika ajoin tuo lausahdus pulpahtaa mieleeni. Kuten nyt. Se virittää kysymyksen: mitä tai millaista on lumonilainen projektitoiminta?

Sekä perinteisessä fysiikassa että astrofysiikassa on etsitty ja pohdittu Kaiken teoriaa (Theory of Everything), joka tyhjentävästi yhdistäisi neljä fysikaalista perusvuorovaikutusta. Samalla päätän fysiikan luentoni tähän, koska fysiikan tietämykseni päättyy tähän.

Rohkenisimmeko olettaa menestyksekkään projektitoiminnan perustuvan suureen, kaiken tyhjentävästi selittävään yhtenäisteoriaan? Ja jos, niin miksi Nobel palkintokomitea ei sitten ole asiaa vielä hoksannut eikä palkinnut meitä tuollaisen nykyfysiikan perustaa järisyttävän teorian löytämisestä? Vaikkapa parempien parvekejulkisivujen Nobelilla?

Ehkä tuo teoria on sittenkin vielä löytämättä (Ruotsin ja Norjan fiksut Nobel -tyypit olisivat asian kyllä hoksanneet). Siksi turvaudummekin teorian asemesta aitoon, kokemusperäiseen ja vedenpitävään määrittelyyn koskien lumonilaista projektitoimintaa, eli kohdennetaan tarkastelu asiakaslähtöiseen vuorovaikutukseen. Teen sen ratsastamalla kuvitteellisella aasillani kaarisillan yli ja kysyn: millaista on vuorovaikutteinen toiminta projektiasiakkaiden ja Lumonin edustajien välillä?

Joskus se vertautuu klassiseen musiikkiteokseen. Projektitoiminnassa saattaa nähdä eri teemoja, niiden kehittelyjä ja lukuisia motiiveja, kuten Richard Wagnerin jättioopperassa Nibelungin sormus.  Useimmiten jokin johtomotiivi raamittaa myös asiakkaan ja meidän suhdettamme. Ennen kuin se, useimmiten vasta projektin loppuvaiheessa, pääsee kiteytymään silminnähtäväksi lopputulemaksi, on sitä edeltänyt useita vaiheita, sivuteemoja, aarioita, resitatiiveja ja väli(puhelin)soittoja.

Jos nyt yhdessä aiemmassa kappaleessa käyttämäni aasin asemesta otankin keppihevosen – wagnerilaisen keppivalkyyrian – ja jos sillä sallitaan ratsastettavan musiikkivertailua jatkaen, niin parhaiten alkusoitto asiakkaan kanssa alkaa soimaan harmonisesti silloin, kun saavutamme lumonilaisina roolin, jossa asiakas kokee ja tuntee saavansa meiltä konsultoivaa, luovaa ja ratkaisusuuntautunutta apua projektin onnistuneeseen läpivientiin.

Tekemisen tasolla tämä kaikki tarkoittaa asiakastapaamisia, asiakkaan kuuntelemista, neuvotteluja, laskemisia, mittaamisia, mallien asentamista. Keskusteluja. Tapaamisia. Neuvotteluja.

Tapahtuipa projektien sisältöneuvottelut Potemkinin portailla Odessassa (kyllä vain, sielläkin neuvoteltiin), tai Nevan varrella Pietarissa, Veikselin varrella Varsovassa, Tonavan varrella Bratislavassa, Tonavan varrella Wienissä, Tonavan varrella Belgradissa, Tonavan varrella Linzissä tai Pohjois-Atlantin rannalla Kópavogurissa Reykjavikin kupeessa, kaikkialla näissä ja monissa muissa Euroopan eri kolkissa tapahtuneissa projektineuvotteluissa tarvittiin asiakaslähtöistä vuorovaikutusta. 
Kestävän kehityksen ajattelu raamittaa ympäristöseikkojen, oli kyse sitten hiilijalan tai -kädenjäljestä, materiaalien kierrätettävyyden, lasitusten myönteisten, mitattavissa olevien ominaisuuksien (energiansäästö ja meluntorjunta) ja vaikutusten kokonaisuutta. Aiempaa painokkaammin asiakkaammekin painottavat ympäristöseikkojen laaja-alaista huomiointia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Kansainvälisessä projektitoiminnassa tulee taklata ja hallita maakohtaisia, toisistaan poikkeavia rakennuslainsäädännöllisiä vaatimuksia, poikkeamia on runsaasti myös lainsäädännön harmonisointia tavoittelevan EU:n sisällä. Puhumattakaan eräiden maiden sisälläkin alueellisesti poikkeavista pykälätulkinnoista.

Ja yksittäisten projektien aikajanan lopulla, kun teemat ja motiivit löytävät yhteisen uomansa, ja projektin näkyvä lopputulos kiteytyy vuolaaksi virraksi, peräti sinfoniseksi mestariteokseksi. Lumonisoitu parvekejulkisivu luo osamerkityksiään suuremman lisäarvon projektiasiakkaillemme. Yhdessä asiakkaan kanssa on tällöin saavutettu jotakin lähes Nobelin palkinnon arvoista.

Miten meidän kävi kirjoituksen alussa mainitun suomalaisen rakennusliikkeen hankintapäällikön kanssa? Helppo oli meidän yhtyä näkemykseen, että takalisto ei ehkä kestä merivettä. Jatkokeskustelujen jälkeen totesimme yhdessä, että Lumon lasitukset kestävät sekä sade- että merivettä. Solmimme kaupat.